Aikido

Aikidon kehittäjä oli japanilainen Morihei Ueshiba, joka eli 1883 – 1969 välisenä aikana. Ueshiba harjoitteli läpi elämänsä useita eri taistelutaitoja, joiden pohjalta Aikido sai lopulta alkunsa. Hänelle tärkeä vaikuttaja oli Japanin merkittävien taistelutaitojen taitaja Sokaku Takeda (1860-1943), joka opetti Morihei Ueshiballe Daito ryu aiki-jutsua.

Morihei Ueshiba oli myös hyvin uskonnollinen mies ja siten shintolaisuudella (Omoto kyo) oli myös hyvin vahva vaikutus Aikidon syntyyn. Vuonna 1942 Aikido tunnustettiin virallisesti Morihei Ueshiban ainutlaatuiseksi budo-muodoksi ”harmonisen voiman tie”.

Morihei Ueshiba O-sensei (1883-1969)

Aikidon harrastajat pyrkivät kehon ja mielen hallinnan kautta sopusointuun niin oman itsensä kuin ympäristönkin kanssa. Aikidon keskeinen periaate on, ettei vastustajaa koskaan vahingoiteta eikä tarpeetonta voimaa käytetä. Tekniikat perustuvat hyökkääjän ohjaamiseen ympyräliikkeeseen ja vastustajan hallintaan käyttäen hyväksi hänen omaa voimaansa. Aikidossa liikeradat ovat pehmeitä ja luonnollisia; tärkeää on rentous sekä liikkumisen oikea ajoittaminen.

Aikidossa harjoitellaan mm. erilaisia lukkoja, heittoja sekä asetekniikoita. Koska voimaa ei juuri tarvita, sopii aikido mainiosti myös naisille, ja sitä voi hyvin harrastaa vielä iäkkäänäkin. Toisaalta aikido on erinomaista liikuntaa, joka kehittää niin lihaskuntoa, motoriikkaa kuin tasapainoakin. Aikidossa on käytössä vyöarvojärjestelmä, mutta siinä ei monista muista budolajeista poiketen kilpailla. Aikidon harrastaja ei pyri vastustajan, vaan itsensä voittamiseen. Aikidoa on harrastettu Suomessa 1970-luvun alusta lähtien, ja nykyisin harrastajia on noin 3000.

”Aikidossa ei ole voittajaa eikä häviäjää, sillä häviö synnyttää uuden taistelun.”