Aikidon kehittäjä oli japanilainen Morihei Ueshiba, joka eli 1883 – 1969 välisenä aikana. Ueshiba harjoitteli läpi elämänsä useita eri taistelutaitoja, joiden pohjalta Aikido sai lopulta alkunsa. Hänelle tärkeä vaikuttaja oli Japanin merkittävien taistelutaitojen taitaja Sokaku Takeda (1860-1943), joka opetti Morihei Ueshiballe Daito ryu aiki-jutsua.
Morihei Ueshiba oli myös hyvin uskonnollinen mies ja siten shintolaisuudella (Omoto kyo) oli myös hyvin vahva vaikutus Aikidon syntyyn. Vuonna 1942 Aikido tunnustettiin virallisesti Morihei Ueshiban ainutlaatuiseksi budo-muodoksi ”harmonisen voiman tie”.
Aikido was developed by Japanese Morihei Ueshiba, who lived between 1883-1969. Ueshiba trained in several different martial arts throughout his life, and in the end, these formed the basis for Aikido. An important influencer for him was Sokaku Takeda (1860-1943), who was skilled in Japan’s main martial arts, and taught Morihei Ueshiba Daito ryu aiki-jutsu.
Morihei Ueshiba was also a very religious man, and this, Shintoism (Omoto kyo) also had a strong influence on the creation of Aikido. In 1942, Aikido was officially acknowledged as Morihei Ueshiba’s unique form of budo ”road of harmonic force”.
Aikidon harrastajat pyrkivät kehon ja mielen hallinnan kautta sopusointuun niin oman itsensä kuin ympäristönkin kanssa. Aikidon keskeinen periaate on, ettei vastustajaa koskaan vahingoiteta eikä tarpeetonta voimaa käytetä. Tekniikat perustuvat hyökkääjän ohjaamiseen ympyräliikkeeseen ja vastustajan hallintaan käyttäen hyväksi hänen omaa voimaansa. Aikidossa liikeradat ovat pehmeitä ja luonnollisia; tärkeää on rentous sekä liikkumisen oikea ajoittaminen.
Aikidossa harjoitellaan mm. erilaisia lukkoja, heittoja sekä asetekniikoita. Koska voimaa ei juuri tarvita, sopii aikido mainiosti myös naisille, ja sitä voi hyvin harrastaa vielä iäkkäänäkin. Toisaalta aikido on erinomaista liikuntaa, joka kehittää niin lihaskuntoa, motoriikkaa kuin tasapainoakin. Aikidossa on käytössä vyöarvojärjestelmä, mutta siinä ei monista muista budolajeista poiketen kilpailla. Aikidon harrastaja ei pyri vastustajan, vaan itsensä voittamiseen. Aikidoa on harrastettu Suomessa 1970-luvun alusta lähtien, ja nykyisin harrastajia on noin 3000.
”Aikidossa ei ole voittajaa eikä häviäjää, sillä häviö synnyttää uuden taistelun.”
Through the control of the body and mind, aikido enthusiasts aim for harmony with themselves as well as with the environment. The key principle of aikido is that the opponent is never injured and unnecessary force is never used. The techniques are based on directing the attacker into a round movement and the control of the opponent by utilising their own force. In aikido, the movements are soft and natural; it is important to be relaxed and to ensure the correct timing of movements.
Aikido training involves e.g. various locks, throws and weapon techniques. Hardly any force is needed, therefore aikido is also well-suited for women, and it can also be taken up as a hobby at an older age. On the other hand, aikido is an excellent form of training, which develops muscle fitness, motor skills and balance. Aikido uses a belt system but unlike in many budo sports, it does not involve competition. In aikido, the aim is not to beat the opponent but yourself. Aikido training has been available in Finland since the 1970s, and nowadays there are approximately 3,000 students.
”There are no winners or losers in aikido because a loser causes a new combat”